Viimeiset hetket

Elän jännittävää aikaa nyt torstaina. Perjantaina tapahtuu merkittäviä asioita niin miesyhdistyksen, yritysmaailman kuin oman lomanikin suhteen. Mistä ihminen päättää itse, missä ihminen on riippuvainen toisista?

1.
Uudistuvaa vihreää miesyhdistystä puuhaavat monet miehet (ja naisetkin). Osani on tarjota 20 vuoden kokemuksella näkökulmia jotka toimivat. Miesten tasa-arvo on nyt nousemassa poliitisen julistuksen jälkeiseen aikaan jolloin ihmiset nousevat jaloilleen ja massat lähtevät liikkeelle. Olen oman osani taustatyöstä tehnyt mm. 1993 "Tasa-arvo on myös miesten asia" julistuksellani joka julkaistiin samaan aikaan Hesarissa ja Jyväskylän yliopiston naistutkimuksen luentosarjassa. Sen laadin aikoinani hyvn pienen piirin vaikutuksessa. Nyt liikkeellä on monilukuinen miesjoukko.

2.
Valmistaudun toimialallaan keskisuuren yrityksen yhtiökokoukseen. Se on sama yhtiö, jonka muutostoimitusjohtajana toimin vuosina 2004-2007 . Päätehtäväni 2004 oli nostaa konkurssiin ajautuva yhtiö jaloilleen. Vanha johto suostui väistymään syrjään ja sain vapaat kädet. Yhtiö nousi jaloilleen - ei vain jaloilleen vaan rynni hurjalla työmäärällä jopa eritystuotteen markkinajohtajaksi parissa vuodessa. Siten sain potkut kun vanha johtokaarti muuttui omahyväiseksi ja omnipotenttiseksi. Se halusi kunnian itselleen.

He antoivat minulle potkut. He eivät halunneet antaa kunniaa minulle. Potkuja antaessaan he vielä pilkkasivat: minusta huolimatta konkurssikypsä yhtiö kolmessa vuodessa nousi alansa johtajaksi. Se oli vuonna 2007. Miten asia nyt on? Jo vuonna 2009 tuo samainen yhtiö huutaa jälleen minua apuun. Tein pikaisen selvityksen ja havaitsin, että vanha heikko johto oli palauttanut yhtiön työntekijöiden vaatimuksesta takaisin aikaan ennen minun muutosjohtajuuttani. Yhtiö on jälleen tappiollinen ja pian olisi selvitystilassa. Perjantaina on yhtiökokous, jossa vanha johto joutuu olemaan nöyrä ja äänestämään itseään vastaan. Jos vain kykenee olemaan nöyrä. Nöyryyden vaihtoehto on konkurssi. On viimeinen hetki.

3.
Lähden hiihtolomalle. Sen päätöksen voin tehdä yksin. Laskettelen Ruotsin Vemdalenissa. Mutta mukaani tulee kaksi kolmesta lapsestani. Heidän osaltaan minä en tee lomapäätöstä, vaan he pääsevät äitinsä päästäessä. Lapset ovat aina toki päässeet.

Eronneen miehen perhe-elämä on toisenlaista kuin ydinperheellisen. Päätösvalta on lähivanhemalla. Eroaminen lisää lähivanhemman valtaa aina mielivaltaan asti. Ja useinmiten lähivanhempi on äiti. Toisin kuin ydinperheessä, jossa äidit saattavat tuntea itsensä heikoiksi, eron jälkeen valta kellahtaa ympäri, heikoksi muuttuu se, jonka luona lapset eivät asu virallisesti. Valitettavasti joillekin valta nousee päähän ja sellaiset äidit muuttuvat ääliöiksi. Minullakin on kokemusta sellaisen vallankäytön kohteena olemisesta.

Mutta siitä myöhemmin. Nyt toivotan hyvää torstaita ja pian eteläsuomessa alkavaa hiihtolomaa!