sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Miesten oikeus tasa-arvoon

Vuonna 1993 kirjoitin itsenäisen miesliikkeen pamfetin "Tasa-arvo on myös miesten asia". Se julkaistiin Hesarissa ja Jyväskylän yliopiston naistutkimuksen luennolla. Sitä on referoitu monissa eri kokouksissa, ehkä arvovaltasin oli Pekingin naiskonferenssi 1995 jossa sitä epävirallisten tietojeni mukaan siteerattiin käytävillä. Kun pamfetti julkaistiin, olin naistutkimuksen luennolla salissa ja noin kolmesataa naista kääntyi murhaavasti tai uteliaasti katsomaan salissa olleita kahta miestä, joista toinen oli minulle tuntematon opiskelija, ja toinen minä.

1990 luvulla miesten tasa-arvoa pidettiin sovinistisen vastaiskun alkamisena. 2009 miesten tasa-arvopuheita suvaitaan ja niitä halutaan ymmärtää myös akatemiassa. Esimerkkinä tästä Henry Laasasen ja Pasi Malmin akatemiaa vavisuttavat tuotokset.

Mitä miesten tavoitteet voivat olla?

Mediassa naisten tavoitteista puhutaan alati. Hyvä niin. Kaikki varmasti tuntevat sanonnan "naisten euro on 80 senttiä". Harvempi tuntee sanonnan "miesten vuosi on 11 kuukautta". Tässä viitataan siihen, että miesten elinikä on huomattavasti naisia lyhyempi ympäri maailman, se on lyhyt kaikissa kehittyneissä yhteiskunnissa, joissa naisilla ja miehillä on yhtäläinen äänioikeus. Vaikuttaakin siltä, että vaikka naisilla on äänioikeus, miehiltä puuttuu oikeus elää.

Puuttuuko miehiltä tasa-arvoinen elämänoikeus? Suomessa vain mies voidaan määrätä menettämään henkensä. Yleinen asepalvelus on pakollinen vain miehille. Vaihtoehtoisesti miehet voivat suorittaa palveluksen siviilipalveluna eli pakkotyönä, tai suorittaa pakollisen vankilantuomion armeijan sijaan. Kun naiset saivat oikeuden suorittaa vapaaehtoisesti armeija, väittivät monet, että sukupuolten välinen tasa-arvo kasvoi. Ei. Tasa-arvo väheni - ero kasvoi. Miesten ja naisten oikeuksien välinen ero kasvoi; se mikä naisille on joko moninkertaisesti vapaaehtoista tai merkityksetöntä, on miehille yksinomaan pakollinen. Tasa-arvottomuus kaksinkertaistui.

Poliittinen miesliike on voimistumassa. Vuonna 1993 laadin tasa-arvojulistuksen hyvin pienessä piirissä. Nyt piirit ovat kasvaneet ja pienen liikehdinnän sijaan on alkamassa aikakausi, jolloin liike kerää massoja ympärilleen ja sen vaikutukset yhteiskunnassa näkyvät joko hyvällä tai pahalla. On tulossa vihreä miesjulistus. On tulossa punainen miesjulistus. Ja aivan varmasti jossain päin kabinetteja puuhataan sinistä miesjulistusta!

Mielestäni on kauhistus, että mies voidaan julistaa mielisairaaksi vain sillä perustella, että tämä on terve, ja ei halua osallistua upseerien käskytettäväksi ja olla mielisairaalta kuulostavan tappokoneiston osa. Mies ei ole mielisairas, vaikkei halua olla sotilas. Kun me suomalaiset näpertelemme erilaisten miinojen kieltämisen tai sallimisen välillä, samaan aikaan eri puolilla maailmaa ja mantereita kallioon upotetut siilojen ydinkärjet ovat osa yhteistä sotasalaisuutta ja sotahulluutta. Armeijat ovat valmiita samoin kuin ovat valmiita suomalaiset pojat tappamaan tai tuhoamaan isänmaan tai muun aatteen vuoksi.

Miesten oikeus tasa-arvoon on ensisijaisesti oikeutta vaatia vapautta olla olematta osa jotain, mitä kutsutaan perinteiseksi miehen velvollisuudeksi. Tulevilla sukupolvilla tulee olla oikeus elää ilman pakkoa sodissa räjäyttää säpäleiksi edellisten sukupolvien, naisten ja miesten, vaivalla rakentama yhteiskunta, tai tuhota elämäämme vaaliva luonto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti