Okei. Tämä keskustelun avaus on yleensä merkki siitä, että illalla tuli vedettyä aivoihin muutakin ainetta kuin mustia lyyrisiä kirjaimia valkoiselta paperilta. Otan mieluusti naurut vastaan, joten naurakaa vain. Yllä kuva minusta Gandhin haudalla vuonna 1988.
Minulla on unelma maailmasta, jossa valtion johtajat yhdessä nousevat YK:n puhujapönttöön ja lopettavat armeijat. Kuulostaa epätodennäköiseltä? Ei se nyt niin epätodennäköistä ole kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää.
Kirjoitetun historian alussa maailma oli outo. Koskaan ei tiennyt, mitä puskan takaata ilmestyi eteen. Vihollinen? Raiskaaja? Villipeto vai sotaisa joukko huligaaneja. Kun purjehti avomerelle, vastaan saattoi tulla maailman raja ja vene pudota ikuiseen kuiluun. Koska ihminen ei nähnyt outouden läpi, ihmisen piti olla varuillaan.
Koska maailma oli outo, ja uhka oli todellinen, ihminen keksi armeijan. Keksintö oli aikoinaan tarpeellinen. Uhat olivat todellisia. Onko keksintö enää tarpeen?
Aikoinaan maailma oli outo. Nykyään maailma on tuttu. Itse olen kiertänyt maailman liki ympäri jo 80 luvulla myytyäni omaisuuteni ja nostettuani rinkan selkään. Maasta toiseen kulkiessani toistui mukavat kokemukset - ihmiset antoivat rahaa vastaan ruokaa ja majapaikan. Muutama rosvokin tuli vastaan, ja olin pariin otteeseen menettää rahani kun veitsi asetettiin kurkulle. Mutta suomipoika selviään pienistä esteistä voittajana ja matka jatkuu!
Maailma on tuttu ja se toimii samalla logiikalla - maksuvälinettä vastaan saa ruokaa ja majapaikan. Systeemi on oikeastaan aika kaunis. Tietysti se on kaunis vain niin pitkään kun maksuvälinettä riittää. Saman reissun jatkeeksi poljin pyörällä Espoosta Koijärven kautta Rovaniemelle. Kunto oli kova mutta rahat meni. Kun rahat on loppu, matkaajan on mentävä konsulaattiin ja pyydettävä matkarahat kotiin.
Nyt niihin maailman johtajiin. Minulla on unelma, että valtiojohtaja toisensa perään nousee puhujapönttöön ja toteaa maailman olevan läpinäkyvä. Johtajat eivät näe maailman olevan rajallinen. Nurkan takaisesta tuntemattomuudesta he eivät arvele ilmestyvän uhkaa joka haluaa tuhota valtakunnan.
Maapalloa kiertää satelliitit. Pienet ihmiset kiertävät maailmaa ympäri rinkka selässään ja rahaa taskussa. Maailma on läpinäkyvä. Missään ei ole olemassa maailman rajaa, jonka takaa esiin ryntää hirmuisa joukko sotilaita ja valloittaa kansakunnan. Maailmassa ei ole rajaa, jonne laivat putoaa.
Ei ole. Toteavat YK:n rakennukseen kokoontuneet valtion johtajat ja toteuttavat unelmani maailmasta jossa armeijat lakkautetaan vanhentuneena instituutiona. Kops.
Minulla on unelma maailmasta, jossa valtion johtajat yhdessä nousevat YK:n puhujapönttöön ja lopettavat armeijat. Kuulostaa epätodennäköiseltä? Ei se nyt niin epätodennäköistä ole kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää.
Kirjoitetun historian alussa maailma oli outo. Koskaan ei tiennyt, mitä puskan takaata ilmestyi eteen. Vihollinen? Raiskaaja? Villipeto vai sotaisa joukko huligaaneja. Kun purjehti avomerelle, vastaan saattoi tulla maailman raja ja vene pudota ikuiseen kuiluun. Koska ihminen ei nähnyt outouden läpi, ihmisen piti olla varuillaan.
Koska maailma oli outo, ja uhka oli todellinen, ihminen keksi armeijan. Keksintö oli aikoinaan tarpeellinen. Uhat olivat todellisia. Onko keksintö enää tarpeen?
Aikoinaan maailma oli outo. Nykyään maailma on tuttu. Itse olen kiertänyt maailman liki ympäri jo 80 luvulla myytyäni omaisuuteni ja nostettuani rinkan selkään. Maasta toiseen kulkiessani toistui mukavat kokemukset - ihmiset antoivat rahaa vastaan ruokaa ja majapaikan. Muutama rosvokin tuli vastaan, ja olin pariin otteeseen menettää rahani kun veitsi asetettiin kurkulle. Mutta suomipoika selviään pienistä esteistä voittajana ja matka jatkuu!
Maailma on tuttu ja se toimii samalla logiikalla - maksuvälinettä vastaan saa ruokaa ja majapaikan. Systeemi on oikeastaan aika kaunis. Tietysti se on kaunis vain niin pitkään kun maksuvälinettä riittää. Saman reissun jatkeeksi poljin pyörällä Espoosta Koijärven kautta Rovaniemelle. Kunto oli kova mutta rahat meni. Kun rahat on loppu, matkaajan on mentävä konsulaattiin ja pyydettävä matkarahat kotiin.
Nyt niihin maailman johtajiin. Minulla on unelma, että valtiojohtaja toisensa perään nousee puhujapönttöön ja toteaa maailman olevan läpinäkyvä. Johtajat eivät näe maailman olevan rajallinen. Nurkan takaisesta tuntemattomuudesta he eivät arvele ilmestyvän uhkaa joka haluaa tuhota valtakunnan.
Maapalloa kiertää satelliitit. Pienet ihmiset kiertävät maailmaa ympäri rinkka selässään ja rahaa taskussa. Maailma on läpinäkyvä. Missään ei ole olemassa maailman rajaa, jonka takaa esiin ryntää hirmuisa joukko sotilaita ja valloittaa kansakunnan. Maailmassa ei ole rajaa, jonne laivat putoaa.
Ei ole. Toteavat YK:n rakennukseen kokoontuneet valtion johtajat ja toteuttavat unelmani maailmasta jossa armeijat lakkautetaan vanhentuneena instituutiona. Kops.
