Vuosikymmeniä on naisia pidetty perheväkivallan uhreina ja miehiä tekijöinä. Yhteiskunnan väkivallan vastainen toiminta on organisoitunut edellä mainitun väitteen varaan. Nyt kuitenkin alkaa paljastua se, että miehet ovat yhtä usein tai jopa useammin perheväkivallan uhreja. YLE uutisoi vuoden alkuun jymyuutisen "Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin". Luuhistuuko väkivallan vastainen järjestelmämme?
Väkivallan vastainen työ on synnyttänyt Suomeen turvakoteja, RAY:n tuella työskenteleviä ammattilaisia, kouluttanut poliiseja, tehtaillut uutisia. Esimerkiksi Espoossa turvakoti ei ole suostunut lainkaan suojelemaan perheväkivallan miesuhreja kun hakkaaja on nainen. Koti on tarjonnut hakkaajalle suojaa. Sukupuoli on ratkaissut, ei teko.
Miksi kokonainen valtakunta voi rakentaa virheellisten tietojen varaan erittäin kalliin viranomais- ja työntekijärakennelman? Kuka on hyötynyt väärien tietojen levittämisestä? Toki väkivallan yksisuuntainen ehkäisy on myös toiminut ja naisten turvallisuus perheissä on parantunut osin merkittävästi. Mutta miesten heikentynyt.
Yksi selkeä hyötyjä on poliisi ja armeija. Muita hyötyjiä ovat poliitikot. He ovat ammentaneet julkista suosiota ja äänivyöryjä tekaistuilla perusteilla.
Mitä armeija hyötyy miesten leimaamisesta? Armeijalle on äärimmäisen tärkeää ylläpitää mielikuvaa väkivallasta. Koska armeija on pakollinen vain miehille, se on ollut armeijalle erinomaisen hyödyllinen väkivaltamielikuva; kun osa kansasta nähdään raivopäisinä mielipuolina jopa läheisimpiään kohtaan, ja osa nähdään suojeltavina uhreina, on ollut helppo ylläpitää vain miehille pakollista armeijavaltakuntaa.
Armeijan väkivaltalogiikka pelaa ihmisryhmien ominaisuuksilla. Ulkomaailman, varsinkin slaavien väitetään olevan hyökkääviä lurjuksia. Huligaaneja vastaan on rakennettava puolustus. Kun miesten väitetään syntyneen ase käteen sopivana meidän hirmuiseen maailmaan, josta ei väkivaltaa saa kitkettyä pois, saadaan orjaresurssit. Väkivallan olemassa olo koetaankin yhtä varmaksi kuin RAKKAUS isänmaata ja vaimoa kohtaan. Väkivalta on jopa hyödyllistä - ainakin niille jotka siitä saavat palkkansa.
Suomeen on synnytetty Julia Kristevan aikoinaan määrittelemä muukalaisdiskurssi. Osa kansasta on leimattu oudoiksi. Osa kansasta on eristetty. Outoja täytyy kontrolloida ja normittaa, sekä sulkea pois vapaasta yhteiskunnasta. Jyrki Kasvi puhuu muukalaisdiskurssista blogissaan otsikolla "Sukupuolettuneita ennakkoasenteita".
Suomalaiset toiseuteen tuomitut miehet on suljettu armeijaan sukupolvi toisensa perään kasvamaan miehiksi. Heidät on suljettu pois vapaasta yhteiskunnasta.
Armeija on hyötynyt myös siitä että naisten väkivaltaisuus on piilotettu. Väkivalta synnyttää väkivallan hyväksymistä. Kun äidit perheissä kurittavat lapsia, mutta väkivalta kätketään, syntyy uusi suomalainen väkivallassa kasvanut sukupolvi. Väkivaltakokemus pesiytyy alitajuntaan. Syntyy otollinen aines pikkupoikia. Näiden selkänahka on saanut mielisairaan RAKKAUDEN kokemuksen jo äidinmaidossa, kasvanut äidinkielen elimelliseksi nyrkiksi puolustamaan perheitä vaikka juuri perheitä vastaan lasten pitäisi saada suojaa. Näin syntyy suomalainen mies. Mies ei osaa puhua... mies ei tunteile, ei itke.
Perheväkivalta ei ole yksinomaan perheen sisäinen kysymys, uhrius ei ole yksinomaan yksilön kysymys, se on näiden lisäksi kulttuurin valjastama ilmiö. Väkivaltainstituutiot osaavat valjastaa mielikuvan tuottamaan itselleen energiaa ja resursseja.
Entä ne poliitikot? Mitä he ovat hyötyneet miesten leimaamisesta? Valtaosa poliitikoista on ollut ns. vanhan kulttuurin miehiä ja naisia. Heille sukupuolten rajat ovat olleet selkeät - koti on naisten asia. Leimaamalla miehet luonnostaan väkivaltaisiksi ja naiset luonnostaan väkivallattomiksi, ollaan miljoonia miehiä hallittu niin avioliitossa kuin erossa. Miehet ovat joutuneet kärsimään vallankäytöstä ja poliittisesti synnytetyistä mielikuvista varsinkin avioerossa. He ovat - me olemme menettäneet kaiken. Meiltä on viety oikeudet perhe-elämään ja rakkauteen. Kaiken menettänyt, täysin lyöty ja alistettu mies - hänestä on muovattu soppakanuunan ravitseva uhri.
Linkit:
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/01/torkea_perhevakivalta_kohdistuu_miehiin_naisia_useammin_1352897.html?origin=rss
http://jyrkikasvi.blogit.uusisuomi.fi/2010/01/12/sukupuolettuneita-ennakkoasenteita/
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Luen ensimmäistä kertaa tämän bloggaajan tekstiä. On erittäin rohkaisevaa, että joku uskaltaa kirjoittaa asioista niiden oikeilla nimillä. Kunpa yhteiskunnastamme löytyisi enemmän siviilirohkeutta paljastaa vallitseva aate, jota on jo uskallettava kutsua suoranaiseksi femifasismiksi.
VastaaPoistaMm. maamme oikeuslaitos ja mielenterveysalan "asiantuntijat" ovat siinä määrin puolueellisia sukupuoliasioissa, että meillä suomalaisilla ei kohta ole mitään saumaa moittia vaikkapa entisen Neuvostoliiton oikeusjärjestelmää. Puhumattakaan siitä, että kymmenien tuhansien suomalaisten miesten kokemukset sosiaalitanttajärjestelmästä, ennen kaikkea huoltajuusasioissa, yhä enemmän muistuttavat Gestapo-kuulustelijoiden uhrien kokemuksia. Vertaukset voivat tuntua karmeilta ja liioitelluilta, mutta kaikki mahdollinen on tehtävä, jotta lopulta herätään näkemään todellinen tilanne.
Jo nyt on syntynyt narsistinen ja muulla tavoin persoonallisuushäiriöinen sukupolvi, joka enimmäkseen on vallanhimoisten yksinhuoltajaäitien kasvattama. Turvattomuus, väki- ja ilkivalta ynnä muut sekaannusta aiheuttavat ilmiöt tulevat lisääntymään räjähdysmäisesti, kun yhä enenevässä määrin lapsilta ja nuorilta viedään oikeus luonnolliseen turvallisuuteen, isään. On absurdia, että avioerostakin on tullut vallankäytön väline, jolla tarvittaessa tehokkaasti suljetaan pois miehet "häiritsemästä" naisten harjoittamaa kasvavan sukupolven valjastamista omien ideologisten päämääriensä saavuttamiseksi.
Kuten Jarmo Lius osuvasti toteaa, hyötyjiä on myös miesten joukossa (poliitikot ym. agitaattorit). Naisväkivallan, siis naisten harjoittaman väkivallan, uhreilla ei ole kovinkaan suurta toivoa saada oikeutta ainakaan lähivuosikymmeninä...
Jo 2006 Niko Linsa toimitti valtioneuvostoon Kimmo Sasille adressin Lasten ja miesten syrjinnän lopettamiseksi huoltajuusasioissa ! uudesta asisat siis ei ole kyse !
VastaaPoistaItse en ole koskaan lyönyt miestä enkä lasta (en muuten naistakaan. Koen silti olevani ihan normaali nainen vaikka kirjoittajan onkin varmasti vaikea uskoa ettei jokainen nainen lyö miestään tai lastaan. Olen myös itse tullut useasti mieheni pahoinpitelemäksi, mutta kunnioitan miehen oikeutta fyysisesti kurittaa vaimoaan vaikka toivoisinkin keskustelua vaimon kurittamisen säännöistä. Toivoisin että kasvoihin ei lyötäisi ja kuristaminen lopetettaisiin aina ennen tajunnan menetystä. Vartaloon lyöminen, potkiminen, naisen sitominen ja mahdollinen teräaseella viiltely näkymättömään paikkaan tai piiskaaminen ovat ok, kunhan tarkoitus on vain opettaa naista ja varmistaa naisen kuuliaisuus. Myönnän itsekin joskus venkoilleeni vastaan tai pyrkineeni pakenemaan miestäni, mutta ajan kuluessa olen oppinut että ehdoton kuuliaisuus miehelle on onnellisen liiton tae.
VastaaPoista"Anonyymi" nainen taitaa ymmärtää kirjoituksen niin, että naisten väkivaltaisuutta kritisoivat pitäisivät miesten vastaavaa jollain tapaa suvaittuna, tai väheksyvät naisten kokemaa väkivaltaa?
VastaaPoistaTulkinta on käsittämätön, jotenkin väkivaltaa tekevä.
Tai sitten en ymmärrä lainkaan vastineen sisältämää huumorintajua.