Uusi pääministeri Mari Kiviniemi linjaa Helsingin epäonnistuneen sähköenergiassa.
(http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Kiviniemi+Helsinki+maksaa+nyt+hiilenmustasta+energiapolitiikasta/1135259571854)
Mari on siis kääntynyt samalle kannalle kuin minä olen jo aiemmin julistanut. Samalla me molemmat moitimme Vihreiden nykylinjaa: Helsingissä nautitaan edullisesta sähköstä jota valmistetaan polttamalla käsittämättömän iso määrä hiiltä ilmastoomme.
Oma kantani ei ole kuitenkaan lainkaan sama kuin pääministeri Mari Kiviniemen. Vaikka minä kuten Mari vastustamme fossiilisten aineiden polttamista Helsingissä, Mari kannattaa hiilen korvaamista Pekkarisen risupaketilla. Minä vastustan Pekkarisen risupakettia.
(http://jarmolius.blogspot.com/2010/04/vihreat-ja-ydinepaonnistuminen.html).
Risujen ja kantojen tuhoaminen polttamalla Helsingin ilmakehään, sekä tuhoaa ilmastomme että samalla köyhdyttää ratkaisevasti metsiemme elollista maata, Pekkarisen päätös tuhoaa metsiemme humuksen.
Nyt vaikuttaa siltä, että myös Mari Kiviniemi alkaa tuhota metsien humusta repimällä kannot maasta irti, silppuamalla maatuvat oksat ja polttamalla uusiutuvan metsämaan Helsingin voimaloissa. Mari - älä tee tuota virhettä. Älä tuhoa metsien elinpohjaa, älä tuhoa metsien tulevaa kasvualustaa.
Pekkarisen risupaketti on yhtä tyhmä ajatus kuin se, että peltojen multaa alettaisiin sadon jälkeen kuivattaa ja polttaa voimaloissa tuhkaksi. Peltomulta tuhottaisiin. Missä sitten vilja seuraavana kasvukautena kasvaisi? Aivan. Ei missään. Sama logiikka soveltuu metsiin. Mikäli poltamme risut ja kannot savuna ilmaan, ei uusille puille löydy kasvualustaa, ei maata mihin työntää juurakkoa. Keskustalaiset väittävät ymmärtävänsä maanviljelyä. He eivät näköjään ymmärrä edes perusasioita!
Metsän maapohjan köyhtyminen ei tapahdu heti. Toisin kuin peltojen multaesimerkissä vaikutus näkyisi heti, metsähumuksen köyhtyminen näkyisi vasta parin kolmen sadon jälkeen. Jos satoa joutuu odottamaan pari-viisikymmentä vuotta, Pekkarisen risupaketin tuhon jäljet metsissä alkaisivat näkyä aikaisintaan kolmen sukupolven jälkeen. Maapohjan tuhojen korjaaminen olisi tuolloin mahdotonta.
Oma kantani on se, että Vihreät ovat epäonnistuneet niin metsähumuksen tuhoavan risupaketin vastustamisessa kuin Helsingin hiilivuoren polttamisen vastustamisessa. Oma kantani on se, että nykylinjan Vihreät ovat keskittyneet liian paljon vastustamaan ydinvoiman lisärakentamista; samalla ei ole tarjottu vaihtoehtoa, joka olisi näyttänyt energiapolitiikan ratkaisun seuraavaksi viideksikymmeneksi vuodeksi.
Seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana maailman ilmasto muuttuu. Seuraavan viiden kymmenen vuoden aikana luonnonkatastrofit vaikuttavat elinolosuhteisiimme. Torjuaksemme uhat, tarvitsemme voimakasta energiatuotantoa. Tarvitsemme varmaa energiatuotantoa. Ratkaisut eivät ole helppoja, mutta onneksi oikeitakin ratkaisuja on osattu tehdä.
Seuraavaksi on estettävä lisätuhot. Pekkarisen risupaketti on kaadettava kumoon jo metsässä. Meidän on kahlittava itsemme kantokasoihin ja estettävä metsän humuksen tuhoaminen ja pieneliöiden elämän tuhoaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti