Ennen vanhaa hoettiin miesten rohkeuden perään. Rintamalla uljaasti taisteleva sotilas oli rohkeuden analogia. Toinen maailmansota muutti kaiken. Rintamalinjat syvenivät, yhä useampi sotilaan isku suunnattiin kotirintamalle. Nykysodissa kuolee enemmän lapsia, naisia ja vanhuksia kuin kuolee sotilaita. Sotilaat ovat muuttuneet lasten teurastajiksi.
Koska nykysodissa siviilejä kuolee sotilaita enemmän, on rohkeaa olla siviili. Lapsia räjäytellään ohjuksilla jauhelihaksi kodeissaan kun nämä leikkivät legopalikoilla. Esimerkiksi Irakissa Yhdysvaltain iskuissa väitetään kuolleen satakertainen määrä siviilejä kuin USA:n sotilaita. Siviilien murhaaminen ei siis ole kehittyvien barbaarivaltioiden yksinoikeus vaan itsensä ihmisoikeuksien tulenkantajaksi nimittänyt länsivalta on samanlainen teurastaja. Tämän teurastajan rinnalla taistelevat suomalaiset sotajoukot Afganistanissa juuri tänäänkin rauhanturvaajaksi naamioituneena. Seura tekee kaltaisekseen.
Nykysodissa tapetaan lapsia. Koska nykysodissa kuolee siviilissä enemmän ihmisiä kuin rintamilla, onkin turvallisinta paeta rintamalle pakoon sodan julmuuksia ja kuolemaa. Yhdessä veljien kanssa on turvallista olla. Rintamalla sotilaat kaivautuvat syvälle bunkkereihin turvaan. Siellä heidän ei tarvitse pelätä vihollisten tulitusta.
Nykyaikainen käpykaarti on rintamalla. Entisten aikojen rintamapakolaiset taasen ovat nykyään rohkeita. Tosimiehet jäävät kutsuntakäskyn julistuksesta piittaamatta koteihin suojaamaan kotia ja lapsiaan. Todellinen isä ei pakene rintamalle suojaan vihollistulta, vaan jää uhmakkaasti perheensä rinnalle suojelemaan tärkeimpiä ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti