Pian kaupungit toisensa perään alkavat julkaista säästöpakettejaan. Esille kaivetaan 90 luvun laman oppeja ja juustohöyliä teroitetaan. Nyt keskustellaan, säästetäänkö investoinneista vai sosiaalimenoista.
Kukapa kunnan päättäjä haluaisi lomauttaa omaa väkeä: sairaanhoitajiaan ja sosiaalityöntekijöitään? Ei kukaan. Koska omaa väkeä ei haluta irtisanoa, alkavat monet vaatia rakennusinvestointien siirtämistä. Ei osteta uutta koulua, ei peruskorjata päiväkotia. Säästetään kymmenen miljoonaa ja toinen. Lykätään kymmenien miljoonien eurojen rakennushankkeet parilla vuodella tulevaisuuteen, niin sairaanhoitajille voidaan maksaa palkat, eikä ketään tarvitse irtisanoa. Onko säästäminen näin yksinkertaista?
Ei ole. Kun rakennus- tai infrastruktuurista säästetään, kasvatetaan miesten työttömyyttä. Kun taloa ei rakenneta, kuntalaiset jäävät ilman työtä. Sairaanhoitajien sijaan kirvesmiehet. Ei kuulosta hyvälle.
Taantuman aikaan rakentaminen tulee kunnalle noin 20 % korkeasuhdannetta edullisemmaksi. Rakentamista olisi suorastaan typerää siirtää matalasuhdanteelta korkeasuhdanteelle.
Kuntapäättäjällä on nyt tilaisuus näyttää, että hölmöläistarinat peiton pidentämisestä ja talon ikkunoiden väsäämisestä ovat menneen vuosituhannen loruja. On mieletöntä lykätä rakennusinvestointeja. Myös miehet ovat kuntalaisia vaikkeivat suoraan kunnan tilipussista palkkaansa nauttisi.
Edullisesti ostaminen on säästämistä. Juuri nyt kannattaa investoida. Investointien siirtäminen aikaan kun ostaminen on kallista, ei ole säästämistä, vaan se on hölmöläisen puuhia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti